EDUSKUNTAVAALIT 14.4.2019

Tässä OiVa vaihtoehto tavalliselle kansalle

counters-free.net




OiVan olemuksesta
Ohjelmakohdat

Suomen Populistinen Vasemmistopuolue OiVa (Oikea Vasen)
===
Virtuaalipuolue kansanvallan puolustamiseksi

Jos kannatat OiVan linjaa, muodosta valitsijayhdistys ja asetu ehdokkaaksi! Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ehdokashakemusten jättämisen määräaika on viimeistään tiistaina 5.3.2019 ennen klo 16.

https://vaalit.fi/vaalikelpoisuus-ja-ehdokasasettelu




I – OiVan olemuksesta



1. Mitä OiVa on ja mitä se ei ole?

OiVa ei ole yhdistys eikä puolue; sitä ei ole rekisteröity puoluerekisteriin eikä yhdistysrekisteriin eikä sitä ole tarkoituskaan rekisteröidä. OiVan tarkoitus on toimia inspiraationa demokratian toteuttamiseksi. OiVa on virtuaalipuolue, jolla on ohjelmajulistuksensa netissä mutta joka ei ole muodollisesti puolue eikä yhdistys.

Miksi virtuaalipuolue?

Perinteisessä puolueessa kuluu paljon aikaa ja energiaa henkilökohtaisiin valtataisteluihin ja pikkuseikoista kinaamiseen sekä muodollisen byrokratian pyörittämiseen. Se on hukkaanheitettyä aikaa ja energiaa. Virtuaalipuolueessa ei tarvitse sellaista tehdä, koska ei ole mitään puoluekoneistoa eikä omaisuusmassaa, josta taistella. Virtuaalipuolueen tarkoituksena on vain esittää yhteiskunnallisia ajatuksia ja ideoita, jotka ovat sitten vapaasti jokaisen tahon – myös muiden puolueiden – käytettävissä.

Tällainen strategia sopii hyvin nykyisenkaltaiseen gallupdemokratiaan, jossa eduskuntapuolueilla ei ole varsinaista ideologiaa olemassa, vaan jokainen puolue pyrkii miellyttämään mahdollisimman suurta osaa äänestäjäkunnasta oman vaalimenestyksensä varmistamiseksi. Tuloksena on, että kaikki puolueet ajavat yhteisvoimin mitä tahansa asiaa tai ideaa, jonka ajamisella uskovat saavansa menestystä vaaleissa. Toisin sanoen tuloksena on eräänlainen populistinen yksipuoluejärjestelmä, jossa kulloinkin muodissa oleva ajatus menestyy.

Demokratian kannalta tärkeä kysymys on tämä: Mitkä tahot pystyvät säätelemään sitä, mikä on kulloinkin vallitseva poliittinen muoti? Tämän sivuston tekijä ei omista mediataloja, sanomalehtiä, tv- tai radiokanavia, joten tämän sivuston tekijällä ei ole paljonkaan valtaa vaikuttaa yhteiskunnallisen ajattelun muotivirtauksiin. Mutta aikansa kuluksi voi tietysti kirjoitella ideoitaan nettiin. Toivottavasti siitä ei ole haittaa...

2. Mitä OiVan vasemmistolaisuus tarkoittaa?

Lyhyesti sanottuna vasemmistolaisuus tarkoittaa seuraavaa:

   - Enemmistön etu on tärkeämpi kuin vähemmistön etu
   - Köyhien toimeentulo on tärkeämpää kuin rikkaiden rikastuminen


Kuinka tärkeää on leimautua vasemmistolaiseksi?

Sanan 'vasemmisto' tai 'vasemmistolaisuus' käyttäminen ei ole ollenkaan tärkeää. Tärkeää on pitää kiinni siitä, että enemmistön etu on tärkeämpi kuin vähemmistön etu ja että kaikkien toimeentulo on tärkeämpää kuin harvojen rikastuminen. Se, millä nimellä tuota periaatetta kutsutaan, on toisarvoinen seikka. Perinteisesti sitä on kutsuttu vasemmistolaisuudeksi. Mutta jos haluat mieluummin kutsua sitä oikeistolaisuudeksi tai keskustalaisuudeksi tai joksikin muuksi, niin senkun kutsut vain. Mutta muista, että joku muu voi noilla samoilla termeillä tarkoittaa jotain muuta.


Ketkä sitten ovat köyhiä?

   - Tässä yksinkertainen nyrkkisääntö, joka pätee noin 99-prosenttisesti: Jos pääomatulosi ovat pienemmät kuin muut tulosi yhteenlaskettuna, olet köyhä. Toimeentulosi on riippuvainen joko siitä, että myyt työvoimasi tai että saat sosiaalitukia.


Kyse ei ole pelkästään ostovoimasta

Enemmistön taikka köyhän kansanosan etu ei tarkoita pelkästään ostovoiman korottamista, vaan ennenkaikkea yhteiskunnallisen vaikutusvallan voimistamista. Nykyään pieni rikas vähemmistö pystyy sanelemaan eduskunnalle ja kunnanvaltuustoille politiikan, jota näiden on toteutettava tai muuten se pieni rikas vähemmistö -- joka ei välttämättä ole edes suomalainen -- siirtää työpaikat Suomesta ulkomaille.

Tällainen ei ole demokratiaa, vaan silkkaa rahanvaltaa. Kansan enemmistön on otettava itselleen valta omassa maassaan ja alettava jälleen päättää oman yhteiskuntansa asioista. Kansan enemmistön osana ei saa olla pelkästään maksavana asiakkaana oleminen "omassa" maassa taikka silkkana työvoimana toimiminen. On palattava asiakkuudesta kansalaisuuteen. Me suomalaiset emme halua enää olla pelkkiä maksavia asiakkaita omassa maassamme. Haluamme ottaa meille kuuluvan isännän roolin itsellemme ja päättää oman maamme asioista.

3. Miten OiVa poikkeaa Demareista ja Vasemmistoliitosta? Taikka Perussuomalaisista?

OiVa ei esitä "vastuullista"; toisin sanoen OiVa ei hyväksy valtaeliitin asettamaa kontekstia, joissa yhteiskunnan ongelmat pitäisi ratkaista. OiVa vaatii toisenlaista -- enemmistölle parempaa -- yhteiskuntaa eikä pelkästään nykyisen yhteiskunnan paikkailua ja pönkittämistä.

Niin Sdp kuin Vasemmistoliitto kuin Perussuomalaisetkin (ynnä muut eduskuntapuolueet) hyväksyvät nykyisen yhteiskunnan perusasetelman, jossa pieni rikas valtaeliitti hallitsee yhteiskuntaa omistustensa voimalla -- rahanvallalla. OiVa ei hyväksy tätä, vaan vaatii, että kansan taloudellinen toimeentulo on otettava demokraattisen päätöksenteon piiriin. Työpaikoista ja investoinneista on päätettävä demokraattisesti; se ei saa olla pienen rikkaan vähemmistön etuoikeus.

4. Ajaako OiVa koko kansan etua?

Ei aja. OiVa ajaa vain noin 99% enemmistön etua. Tässä suhteessa OiVa poikkeaa ratkaisevasti nykyisistä eduskuntapuolueista, jotka kaikki tyytyvät etsimään pieniä justeerauksia nykyiseen yhteiskuntaan rikkaimman 1%:n ehdoilla. Tuollaista alistumista pienen rikkaan eliitin valtaan kutsutaan tavallisesti "vastuullisuudeksi". OiVa ei halua esittää sen sortin "vastuullisuutta", vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Kansanvaltaa ei ole se, että pieni rikas vähemmistö voi sanella eduskunnalle politiikan reunaehdot uhkaamalla viedä työpaikat ulkomaille, jos eduskunta ei taivu tuon vähemmistön tahtoon.

Kansanvalta ei toteudu pelkästään sillä, että ihmiset saavat äänestää vaaleissa. Jos valituksi tulleet edustajat alistuvat joka tapauksessa pienen rikkaan eliitin saneluun, on äänestäminen itse asiassa turhaa. Tuolta vähemmistöltä on otettava valta pois ja sitä valtaa on käytettävä demokraattisesti kansan suuren enemmistön hyvinvoinnin takaamiseksi eikä pienen rikkaan eliitin rikastuttamiseksi entisestään.

5. Kaksivaiheinen ja kaksiosainen ohjelma

I) Nykyisenkaltaisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa pieniä parannuksia tavallisen kansan elinoloihin (suuria ei voi saavuttaa nykysysteemin puitteissa).

II) Samalla hahmotellaan toisenlaista tulevaisuuden yhteiskuntaa.

On tärkeää erottaa ja tunnistaa, kumpaan osaan mikäkin ohjelmakohta kuuluu eli voidaanko kyseinen ohjelmakohta toteuttaa nykyisenkaltaisen yhteiskuntajärjestelmän puitteissa vaiko vasta toisenlaisessa.




II – Konkreettisia ohjelmakohtia



1. Eduskuntavaalit muutettava hallitusohjelmavaaleiksi

Nykyään äänestäjät eivät voi vaikuttaa siihen, millaisen hallitusohjelman heidän valitsemansa ehdokkaat hyväksyvät ja toteuttavat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestäjät voivat vain valita kasvot eduskuntaan, mutta ei toteutettavaa politiikkaa.

Käytäntö on osoittanut, että tuo politiikka päätetään muualla ja eduskunta toimii vain kumileimasimena, joka antaa kasvot noille muualla ja muiden toimesta tehdyille päätöksille.

Tilanteen korjaamiseksi eduskuntavaalit on korjattava hallitusohjelmavaaleilla, joissa kansa pääsee suoraan valitsemaan hallitusohjelman, jota sitten uusi hallitus ja eduskunta tulevat noudattamaan.

Kansanedustajien tehtävä on valvoa, että kansan valitsemaa hallitusohjelmaa toteutetaan. Jotta kansanedustajat olisivat puoluekoneistoista riippumattomia ja hallituksen käskyttämisen ulottumattomissa, heidät valitaan arvalla koko vaalikelpoisen kansanosan keskuudesta eikä äänestämällä...
(lue lisää...) Alkuun

2. Kansanedustajien palkkio mediaanitulon suuruiseksi

Ihmisen tulotaso vaikuttaa hänen näkökulmaansa.

Kun kansanedustajien tehtävänä on edustaa kansaa, on tärkeää, että kansanedustajina ei ole pelkästään suurituloisia ihmisiä (niin kuin on tilanne nykyjärjestelmässä). Ihmisen oma tulotaso vaikuttaa siihen, miltä yhteiskunnalliset asiat hänestä näyttävät. Jos kansanedustajina on vain suurituloisia ihmisiä, niin eduskunta toteuttaa suurituloisia suosivaa politiikkaa. Sellainen eduskunta ei edusta kansaa, vaan pelkästään sen parhaiten toimeentulevaa osaa.

Nykyään kansanedustajan palkkio on noin 6500 euroa kuussa ja koko kansasta vain noin 3% yltää tuolle tulotasolle. 97% kansasta tienaa vähemmän kuin kansanedustajat. Ei ihme, että eduskunta tekee politiikkaa, joka tuntuu oudolta niin suuresta osasta kansaa. On kansanvallan järjestelmällistä pahoinpitelyä pitää yllä palkkiotasoa, joka saa aikaiseksi sen, että eduskunnassa on pelkästään suurituloisia ihmisiä aivan riippumatta siitä, miten kansa äänestää vaaleissa. (lue lisää...) Alkuun

3. Kansanedustajan toimikausi 200 viikkoiseksi ja eduskunnan vaihto jatkuvaksi

Vaihdetaan yksi kansanedustaja viikossa

Kun kansanedustajat valitaan arvalla, ei ole teknistä tarvetta valita kaikkia kerralla. Pikemminkin on toivottavaa siirtyä eduskunnan jatkuvaan vaihtumiseen.

Tuo saavutetaan sillä, että valitaan arvalla yksi uusi kansanedustaja viikossa. Eduskunnassa 200 viikkoa palvellut poistuu ja tilalle arvotaan uusi.

Tällä uudistuksella on ainakin kolme myönteistä vaikutusta:

1) Tällainen jatkuva vaihtuminen tuo jatkuvuutta eduskunnan toimintaan kun millään hetkellä eduskunnassa ei ole suurta joukkoa vasta-alkajia.
2) Media pystyy esittelemään suurelle yleisölle uudet kansanedustajat entistä paremmin kun esiteltävänä on vain yksi uusi edustaja viikossa.
3) Kansan mielenkiinto eduskuntaa kohtaan pysyy yllä tasaisesti sen sijaan, että se herätettäisiin henkiin vain kerran neljässä vuodessa kuten nykyään.

Kansanedustaja ei saa toimia ministerinä

Lopuksi kielletään vielä kansanedustajan toimiminen hallituksen ministerinä. Tällä tavalla varmistetaan se, että kansanedustajat eivät ole pienimmässäkään määrin hallituksen talutusnuorassa toisin kuin nykyisin valitettavasti on tilanne. (lue lisää...) Alkuun

4. Työttömyys poistettava ja minimipalkka toteutettava

Valtio tarjotkoon minimipalkkaisen työpaikan jokaiselle, joka sellaisen työpaikan haluaa. Siinä kaikki. Yksityiset työnantajat saavat ihan vapaasti tarjota alhaisempaa palkkaa, jos haluavat, ja kuka tahansa työntekijä saa hyväksyä sellaisen palkan, jos hyväksi näkee.

Valtio voi alkaa työllistää työttömiä välittömästi valtion ideapajoille, joissa työntekijöiden tehtävä on ideoida tuottavaa liiketoimintaa valtion toteutettavaksi. Tuosta ideoinnista, joka on ihan oikeaa työtä, maksetaan ihan oikeaa palkkaa – alkupalkkana minimipalkka.

Valtiolla on resursseja (ml. luottokelpoisuus), jotka mahdollistavat uusien tuotantolaitosten rakentamisen. Ideapajoilla luotuja ideoita toteutetaan sitä mukaa kun totetuttamisen arvoisia ideoita syntyy. Valtiolle syntyy tuottavaa kaupallista liiketoimintaa, joka tuottaa tuloja valtiolle. (lue lisää...) Alkuun

5. Valtion tehtävä on tukea asumista – ei asuntosijoittamista

Asuminen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus – asuntosijoittaminen sen sijaan ei. Valtion tehtävä on taata, että jokaisella on käytettävissä asiallinen asunto. Sen sijaan valtion tehtävä ei ole taata, että asunnon omistajat tienaavat rahaa asunnon omistamisellaan tai että asuntojen rakentajat tekevät voittoa asuntojen rakentamisellaan.

Valtion on lakattava tukemasta asuntosijoittamista ja tarjottava asumistuen sijasta vuokra-asuntoja vuokratasolla, joka vastaa omakustannushintaa. Valtion on rakennettava nuo asunnot itse ja tarjottava tällä tavalla työtä ja toimeentuloa, kuten on ehdotettu toisessa ohjelmakohdassa Työttömyys poistettava ja minimipalkka toteutettava

Asumistuki menee asunnon omistajalle joko suoraa tai vuokralaisen käden kautta. Asumistuki on käytännössä tukea asuntosijoittamiseen. Se, että se myös mahdollistaa joidenkin asumisen, on pelkkä sivutuote -- ja liian kallis sellainen.

Kun valtio alkaa rakentaa uusia vuokra-asuntoja tarjota niitä vuokralle omakustannushintaan, vuokrataso alkaa laskea nopeasti yksityisissäkin asunnoissa. Kukapa vuokraisi yksityistä asuntoa kalliiseen hintaan kun voi vuokrata valtion omistaman asunnon huomattavasti halvemmalla – ehkä jopa puoleen hintaan verrattuna ”markkinahintatasoon” ennen tämän uudistuksen toteuttamista (huomaa asumistuen vaikutus hintatasoon; siitä lainausmerkit).

Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta on luovuttava. Jos ihmisellä ei ole varaa omistaa asuntoa ilman valtion tukea, asukoon vuokralla – vaikka edullisessa valtion vuokra-asunnossa. Asuminen on ihmisoikeus mutta asunnon omistaminen ei. (lue lisää...) Alkuun

6. ...



- - -

(Lisää ohjelmakohtia tulossa lähiaikoina; sivustoa päivitetään jatkuvasti...)




III – Ohjelmakohtien tarkemmat perustelut



1. Eduskuntavaalit muutettava hallitusohjelmavaaleiksi



Nykytilanne

Nykyään äänestäjät eivät voi vaikuttaa siihen, millaisen hallitusohjelman heidän valitsemansa ehdokkaat hyväksyvät ja toteuttavat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestäjät voivat vain valita kasvot eduskuntaan, mutta ei toteutettavaa politiikkaa.

Käytäntö on osoittanut, että tuo politiikka päätetään muualla ja eduskunta toimii vain kumileimasimena, joka antaa kasvot noille muualla ja muiden toimesta tehdyille päätöksille.

Kansalle sitten selitellään, että tällainen on ”vastuullisuutta” ja ”realismia”. Olisiko poliittisen päätösvallan antaminen kansalle sitten vastuuttomuutta ja epärealistista? Onko kansan enemmistö tosiaankin sitä mieltä että kansan enemmistöstä ei ole päättämään maan asioista??



Vaihtoehto: Eduskuntavaalien sijaan hallitusohjelmavaalit

Nykyiselle kansanvallattomuudelle on helppo löytää vaihtoehto. Muutetaan eduskuntavaalit hallitusohjelmavaaleiksi eli annetaan kansan valita toteutettava politiikka sen sijaan, että kansa saisi valita vain poliitikot, jotka sitten toteuttavat mitä tahansa ylhäältäpäin saneltua politiikkaa.

Miten tämä käytännössä toteutettaisiin?

Hallitusohjelmavaaleissa ehdolla on hallitusohjelmia eikä poliitikkoja. Jokainen puolue saa erikseen tai yhdessä asettaa ehdolle hallitusohjelman. Kansa valitsee hallitusohjelman, jota eduskunnan on sitten toteutettava.

Hallituksen muodostavat ne puolueet tai se puolue, joka asetti ehdolle kansan valitseman hallitusohjelman. Jotta kansanedustajat olisivat puoluekoneistoista riippumattomia ja hallituksen käskyttämisen ulottumattomissa, heidät valitaan arpomalla koko vaalikelpoisen kansanosan keskuudesta eikä äänestämällä. Kenenkään ei tarvitse asettua erikseen ehdolle, vaan kaikki ovat ehdolla sen voimasta, että ovat vaalikelpoisia kansalaisia. Tulevien kansanedustajien vaalikampanjalle ei ole tarvetta, koska kansanedustajat valitaan arvalla. Ei tarvitse antaa lupauksia eikä vaikuttaa viksulta tai vilmaattiselta. Arvalla valitut kansanedustajat eivät myöskään ole puoluiden talutusnuorassa ja pystyvät täten valvomaan kansan etua puolueiden lehmänkaupoista riippumatta.

Kansanedustajien velvollisuutena eduskunnassa on pitää kiinni vaaleissa valitusta hallitusohjelmasta. Jos hallitus pyrkii lipsumaan itse asettamastaan hallitusohjelmasta, on kansanedustajien torpattava tuollaiset pyrkimykset äänestämällä kumoon ne hallituksen aloitteet, jotka ovat ristiriidassa vaaleissa voittaneen hallitusohjelman kanssa.

Kansanedustajat voivat tämän tehdä, koska eivät ole sidoksissa mihinkään puolueisiin. Kansanedustajathan valittiin arvalla koko vaalikelpoisen väestön keskuudesta ja tästä porukasta vain pieni vähemmistö kuuluu mihinkään puolueeseen. Puolueilla ei myöskään ole vaikutusvaltaa siihen, tuleeko jonkun kansanedustajan ura eduskunnassa jatkumaan tai katkeamaan, koska myös seuraavalla kerralla edustajat valitaan arvalla ilman, että puolueilla olisi mitään valtaa siihen, ketkä tulevat kansanedustajiksi.

Lisäksi vaaleissa valittu hallitusohjelma oli kansan keskuudessa suosituin ja kun saman kansan keskuudesta valitaan 200 edustajaa arvalla, on todennäköistä, että sama hallitusohjelma on suosituin myös näiden 200 edustajan keskuudessa. Siksikin kansanedustajien voidaan olettaa pitävän kiinni vaaleissa valitusta hallitusohjelmasta.



Hallituksen ja eduskunnan valtasuhteet kääntyisivät kansan eduksi

Kuten yllämainitusta käy ilmi, hallitus joutuisi tottelemaan eduskuntaa. Tämä on perustuslain kirjaimen ja hengen mukaista ja aivan päinvastainen tilanne nykyiselle, jossa hallitus käytännössä sanelee eduskunnalle toteutettavan politiikan ja eduskunta äänestää niin kuin hallitus määrää.

Miten tuollainen käytäntö on mahdollinen nykyisen perustuslain puitteissa? Se on mahdollinen siten, että hallitukset Suomessa ovat järjestään enemmistöhallituksia ja eduskunnassa kansanedustajat alistuvat ryhmäkuriin. Muuta ei tarvita sen toteutumiseksi, että hallitus määrää ja eduskunta tottelee. Ja kuka määrää hallitusta kulissien takana? Se jää useimmille arvoitukseksi...

Kuten tässä kirjoituksessa aiemmin osoitettiin, mitään ryhmäkuria ei uudessa ehdotetussa systeemissä olisi, koska ei olisi eduskuntaryhmiäkään.



Ääntenlaskenta hallitusohjelmavaalissa

Miten hallitusohjelmavaalissa päätettäisiin suosituin hallitusohjelma? Ongelmanahan voisi olla vaikka se, että suosituin ohjelma olisi samalla myös kaikkein epäsuosituin ohjelma (toisin sanoen saisi eniten ääniä myös, jos äänestettäisiin siitä, mitä ohjelmaa ei ainakaan haluta).

Ratkaisuna tähän ongelmaan on toisenlainen äänestysjärjestelmä, jossa äänestäjä ei äänestä pelkästään yhtä ehdokasta, vaan laittaa kaikki ehdokkaat (tai haluamansa määrän ehdokkaita) suosituimmuusjärjestykseen.

Sen jälkeen voittaja ratkaistaan seuraavasti:

Jos jokin ehdokas on saanut yli puolet äänistä, se julistetaan voittajaksi. Muussa tapauksessa vähiten ääniä saanut ehdokas pudotetaan pois pelistä ja tälle ehdokkaalle annetut äänet jaetaan uudelleen. Tuo uudelleenjakaminen tarkoittaa sitä, että käydään läpi ne äänestysliput, joissa kyseinen ehdokas oli merkitty ensimmäiselle sijalle ja annetaan noissa lipuissa toiselle sijalle merkityille ehdokkaille lisä-ääniä siinä määrin kuin niitä on asetettu toiselle sijalle.

Tätä laskentaa ja äänien uudelleensijoittamista jatketaan niin kauan, että jokin ehdokas saa yli puolet äänistä.

Tämän laskentasysteemin tarkempi kuvaus löytyy Wikipediasta:

https://en.wikipedia.org/wiki/Instant-runoff_voting Alkuun



2. Kansanedustajien palkkio mediaanitulon suuruiseksi



Ihmisen tulotaso vaikuttaa hänen näkökulmaansa

Kansanedustajan palkkio on asetettava mediaanitulon tasolle. Jos se tuntuu kansanedustajista liian alhaiselta, heidän on toimillaan saatava mediaanitulo nousemaan. Niin yksinkertaista se on. Mediaanitulo tarkoittaa sitä tuloa, jonka listan keskimmäinen saa kun kansalaiset on järjestetty listaan tulotason mukaan. Nykyään mediaanitulo on vajaa 2000 euroa kuussa. Toisen sanoen puolet kansasta saa tuloa vähemmän kuin tuon verran ja puolet kansasta saa tuloa enemmän kuin tuon verran.

Jos kansanedustajasta tuntuu siltä, että kansanedustajan palkkio ei ole riittävän hyvä (kun se on mediaanitulon suuruinen), hänen sietää miettiä sitä, että puolet suomalaisista tienaa vielä vähemmän. Itse asiassa – koska kansanedustajat valitaan arvalla – todennäköisesti myös puolet kansanedustajista tienasi aiemmin alle tuon mediaanitulon tason.

Kun kansanedustajien tehtävänä on edustaa kansaa, on tärkeää, että kansanedustajina ei ole pelkästään suurituloisia ihmisiä (niin kuin on tilanne nykyjärjestelmässä). Ihmisen oma tulotaso vaikuttaa siihen, miltä yhteiskunnalliset asiat hänestä näyttävät. Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää, että jos kansanedustajina on vain suurituloisia ihmisiä, niin eduskunta toteuttaa suurituloisia suosivaa politiikkaa. Sellainen eduskunta ei edusta kansaa, vaan pelkästään sen parhaiten toimeentulevaa osaa.


Suurituloinen kansanedustaja edustaa suurituloisia ja tekee suurituloisia suosivaa politiikkaa

Nykyään kansanedustajan palkkio on noin 6500 euroa kuussa ja koko kansasta vain noin 3% yltää tuolle tulotasolle. 97% kansasta tienaa vähemmän kuin kansanedustajat. Ei ihme, että eduskunta tekee politiikkaa, joka tuntuu oudolta niin suuresta osasta kansaa. On kansanvallan järjestelmällistä pahoinpitelyä pitää yllä palkkiotasoa, joka saa aikaiseksi sen, että eduskunnassa on pelkästään suurituloisia ihmisiä aivan riippumatta siitä, miten kansa äänestää vaaleissa.
Alkuun



3. Kansanedustajan toimikausi 200 viikkoiseksi ja eduskunnan vaihto jatkuvaksi



Vaihdetaan yksi kansanedustaja viikossa

Kun kansanedustajat valitaan arvalla, ei ole teknistä tarvetta valita kaikkia kerralla. Pikemminkin on toivottavaa siirtyä eduskunnan jatkuvaan vaihtumiseen.

Tuo saavutetaan sillä, että valitaan arvalla yksi uusi kansanedustaja viikossa. Eduskunnassa 200 viikkoa palvellut poistuu ja tilalle arvotaan uusi.

Tällä uudistuksella on ainakin kolme myönteistä vaikutusta:

1) Tällainen jatkuva vaihtuminen tuo jatkuvuutta eduskunnan toimintaan kun millään hetkellä eduskunnassa ei ole suurta joukkoa vasta-alkajia.
2) Media pystyy esittelemään suurelle yleisölle uudet kansanedustajat entistä paremmin kun esiteltävänä on vain yksi uusi edustaja viikossa.
3) Kansan mielenkiinto eduskuntaa kohtaan pysyy yllä tasaisesti sen sijaan, että se herätettäisiin henkiin vain kerran neljässä vuodessa kuten nykyään.

Kansanedustaja ei saa toimia ministerinä

Lopuksi kielletään vielä kansanedustajan toimiminen hallituksen ministerinä. Tällä tavalla varmistetaan se, että kansanedustajat eivät ole pienimmässäkään määrin hallituksen talutusnuorassa toisin kuin nykyisin valitettavasti on tilanne.
Alkuun

4. Työttömyys poistettava ja minimipalkka toteutettava

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Poistetaan työttömyys ja toteutetaan minimipalkka, jolla tulee toimeen. Ja kaikki tämä asettamatta mitään uusia velvotteita tai rajoituksia yksityisille työnantajille.


Valtio toteuttamaan työllistämistä ja minimipalkkaa

Ei velvoiteta ketään yksityistä työnantajaa maksamaan mitään vähimmäispalkkaa, vaan toteutetaan minimipalkka yksinkertaisesti kilpailun kautta eli hyväksikäyttämällä valtion eli meidän kaikkien kollektiivista kilpailuetua (kts. jäljempänä).

Konkreettisesti sanottuna valtio tarjotkoon minimipalkkaisen työpaikan jokaiselle, joka sellaisen työpaikan haluaa. Siinä kaikki. Yksityiset työnantajat saavat ihan vapaasti tarjota alhaisempaa palkkaa, jos haluavat, ja kuka tahansa työntekijä saa hyväksyä sellaisen palkan, jos hyväksi näkee.


Valtion kilpailuetu

Mitä tarkoittaa valtion kilpailuetu suhteessa yksityisiin työnantajiin? Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että valtiolle työllistämisen nettokustannukset ovat alhaisemmat kuin yksityisille työnantajille siitä yksinkertaisesta syystä, että valtiolla on toisaalta verotusoikeus ja toisaalta velvollisuus sosiaalitukien maksamiseen.

Kun valtio työllistää, sen verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät. Näitä etuja ei koidu yksityiselle työnantajalle sen työllistäessä. Siksi työllistäminen on valtiolle selvästi halvempaa kuin yksityiselle työnantajalle.

Yksityinen työnantaja saa onnistuneella työllistämisellä kasvatettua myyntiään ja saa tuloja tätä kautta. Mikään ei estä valtiota työllistämästä ihmisiä oikeaan tuottavaan työhön niin että valtio saa tuloja siitä työstä, jota sen työntekijät tekevät. Mikään laki ei rajoita valtiota työllistämään ihmisiä pelkästään kantamaan vettä avannosta toiseen tms. tuottamattomaan työhön.

Valtio voi aivan hyvin tuottaa kaupallisia tuotteita ja tienata tuloja sillä – samalla kun se säästää työttömyyden aiheuttamat kustannukset.


Valtio poistakoon työttömyyden rakentavalla ideoinnilla ja tuottavalla yritystoiminnalla aktiivimallilla kyykyttämisen sijasta

Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että aktiivimalli ei edes vähennä työttömyyttä. Yhtäkään uutta työpaikkaa ei synny työttömiä kyykyttämällä.

Kysymys kuuluu siis, mitä olisivat ne rakentavat ja tuottavat työpaikat, joissa valtion työntekijät tuottaisivat kaupallisia tuotteita? Mistä ne tulevat – ensin ideoina ja sitten reaalisesti toteutettuina?

Nuo työpaikat syntyvät – ensin ideoina ja sitten reaalisina työpaikkoina – työntekijöiden luomina. Maassamme on työtöntä työvoimaa yllin kyllin – myös sellaista työtöntä työvoimaa, joka ihan oikeasti haluaa tehdä työtä. Lisäksi maassamme on työllistettyjä, jotka tekevät työtä palkkatasolla, joka on alle kohtuullisen minimitason. Nämäkin työntekijät varmasti harkitsisivat siirtymistä valtion työntekijöiksi, jos valtio tarjoaisi varman työpaikan minimipalkalla.


Vaihe 1: Ideat ideoidaan ideapajalla

Valtio voi alkaa työllistää työttömiä välittömästi valtion ideapajoille, joissa työntekijöiden tehtävä on ideoida tuottavaa liiketoimintaa valtion toteutettavaksi. Tuosta ideoinnista, joka on ihan oikeaa työtä, maksetaan ihan oikeaa palkkaa – alkupalkkana minimipalkka.

Työttömät eivät ole ideointikyvyttömiä idiootteja yhtään sen enempää kuin työssäkäyvätkään. Ideapajalla oikeina työntekijöinä ja oikeaa palkkaa saadessaan työntekijät keksivät ideoita.

Työntekijöitä myös koulutetaan työhönsä – ideointiin. Ideointia voi opiskella ja oppia; se ei ole mikään mystinen lahjakkuus, joka joillakin vain on ja toisilla ei. Se on tapa ajatella, ja sen voi oppia.


Vaihe 2: Ideat toteutetaan

Valtiolla on resursseja (ml. luottokelpoisuus), jotka mahdollistavat uusien tuotantolaitosten rakentamisen. Ideapajoilla luotuja ideoita toteutetaan sitä mukaa kun totetuttamisen arvoisia ideoita syntyy. Valtiolle syntyy tuottavaa kaupallista liiketoimintaa, joka tuottaa tuloja valtiolle.


Työnteko ei ole kustannuserä, vaan arvoja tuottavaa toimintaa

Olisi hyvä, jos koko kansa voitaisiin laittaa vaikka vain yhden viikonlopun mittaiselle pikakurssille, jolla opittaisiin pois siitä ajattelutavasta, että työnteko on kustannuserä, joka maksaa rahaa. Tosiasia on nimittäin se, että taloudelliset arvot luodaan nimenomaan työnteolla.

Jostain ihmeen syystä valtamedia on ottanut asiakseen juntata kansan tietoisuuteen näkemystä, että työn teettäminen on hirvittävän kallis harrastus, johon vain kaikkein rikkaimilla ja hyväntahtoisimmilla on mahdollisuus ja että siksi valtion pitäisi toimittaa työttömiä ”orjia” näille yksityisille työn teettäjille tekemään työtä ilman palkkaa. Voimassaolevia palkkalakeja ja -sopimuksia kierretään kutsumalla työntekijöitä työttömiksi ja työstä maksettavaa korvausta kutsutaan palkan sijasta työttömyyskorvaukseksi, työmarkkinatueksi tms.

Lisäksi samaiset mediat ovat pyrkineet luomaan mielikuvaa, että erityisesti valtion teettämä työ on ikäänkuin määritelmällisesti pelkkä kuluerä, joka pitäisi surkastaa minimiin, eikä se ainakaan missään tapauksessa ole tuloja tuottavaa toimintaa.

Tuollaisesta perverssistä uuskielestä ja talouden tosiasioiden päälaelleen kääntämisestä on päästävä eroon. Mutta sekään ei ole tämän ehdotuksen pääasiallisena aiheena, joten mainitsen sen tällä kertaa vain ohimennen. Se on kuitenkin mainittava, koska tuo yllämainittu asenne, josta pitäisi päästä eroon, on yhtenä – mahdollisesti pääasiallisena – kantona kaskessa tämän kirjoituksen varsinaisten ideoiden – täystyöllisyyden ja asiallisen minimipalkan – toteuttamiselle.


Verot valtion maksettavaksi?

Jokin taho on joskus menneillä vuosikymmenillä maininnut tuon väliotsikon vaatimuksen, mitä sillä sitten onkaan aikanaan tarkoitettu. Nykyään sitä käytetään iskulauseena milloin minkäkin asian puolesta tai mitäkin asiaa vastaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että valtio saa tuloja sekä veroista että harjoittamastaan liiketoiminnasta. Jos valtio harjoittaisi liiketoimintaa riittävän suuressa mittakaavassa, se ei tarvitsisi verotuloja ollenkaan. Tuollaista tilannetta voisi mahdollisesti kuvailla sellaiseksi, jossa ”valtio maksaa verot”.

(Tosiasiassa tietysti kaikki taloudelliset arvot syntyvät aina työntekijöiden tekemästä työstä aivan siitä riippumatta, millä nimikkeillä ja minkä käsien kautta ne arvot sittemmin siirtyvät eri tahoille.)


Yhteenveto

Työttömät palkattava valtion työntekijöiksi. Jos valtiolla ei ole tarjota työpaikkaa valtiolle perinteisesti kuuluvissa tehtävissä (koululaitoksessa, terveydenhoitotyössä yms.) taikka valtion omistamassa kaupallisessa liikeyrityksessä, työtön palkataan valtion ideointipajaan alkupalkkana minimipalkka.

Ideointipajoissa kehitetään ideoita valtion harjoittamaksi kaupalliseksi liiketoiminnaksi. Näitä ideoita toteutetaan sitä mukaa kun ne kypsyvät riittävän hyviksi. Tämän kautta valtiolle syntyy kannattavaa kaupallista liiketoimintaa.

Työttömyydestä päästään eroon ja kaikille kansalaisille saadaan asiallinen tulotaso.
Alkuun

5. Valtion tehtävä on tukea asumista – ei asuntosijoittamista

Asuminen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus – asuntosijoittaminen sen sijaan ei. Valtion tehtävä on taata, että jokaisella on käytettävissä asiallinen asunto. Sen sijaan valtion tehtävä ei ole taata, että asunnon omistajat tienaavat rahaa asunnon omistamisellaan tai että asuntojen rakentajat tekevät voittoa asuntojen rakentamisellaan.


Asumistuen tarjoamisesta asunnon tarjoamiseen

Kelan maksama asumistuki on rahasumma, joka menee suoraan tai tuen saajan käden kautta asunnon omistajalle. Jokainen asunto on jonkun omistama, mutta useimmiten ei asumistukea saavan asujan omistama. Näinollen asumistuki useimmiten ei mene asunnossa asuvalle, vaan toiselle taholle: asunnon omistajalle.

Asumistuki on nykyisellään käytännössä tukea asuntosijoittamiseen ja se, että jotkut voivat sen kautta asua vuokra-asunnossa, on pelkkä sivutuote – ja tarpeettoman kallis sivutuote.

Valtion on lakattava tukemasta asuntosijoittamista ja tarjottava asumistuen sijasta vuokra-asuntoja vuokratasolla, joka vastaa omakustannushintaa. Valtion ei nimittäin ole tarkoitus tehdä voittoa ihmisten perustarpeita tyydyttämällä – toisin kuin yksityisten yritysten. Siksi valtio pystyy tarjoamaan asuntoja halvemmalla kuin yksityiset yritykset.


Valtion on rakennettava asunnot, joita se sittemmin tarjoaa vuokrattaviksi

Valtion ei suinkaan pidä ostaa markkinoilta asuntoja, jotka se sitten tarjoaa vuokrattaviksi. Valtion tehtävänä ei nimittäin ole tukea yksityistä rakennusteollisuutta eikä asuntosijoittajia. Sen sijaan valtion on rakennettava nuo asunnot itse. Tällä tavalla valtio pystyy myös tarjoamaan työpaikkoja ja toimeentuloa ihmisille, kuten ehdotetaan toisessa ohjelmakohdassa:

Työttömyys poistettava ja minimipalkka toteutettava


Asuntojen vuokratason lasku

Kun valtio alkaa rakentaa uusia vuokra-asuntoja tarjota niitä vuokralle omakustannushintaan, vuokrataso alkaa laskea nopeasti yksityisissäkin asunnoissa. Kukapa vuokraisi yksityistä asuntoa kalliiseen hintaan kun voi vuokrata valtion omistaman asunnon huomattavasti halvemmalla – ehkä jopa puoleen hintaan verrattuna ”markkinahintatasoon” ennen tämän uudistuksen toteuttamista (huomaa asumistuen vaikutus hintatasoon; siitä lainausmerkit).

Vaikka valtio ei tietenkään pysty kovin nopeasti tarjoamaan asuntoa kaikille – asuntojen rakentaminen ottaa aikansa – vuokrien markkinataso laskee nopeasti jo siitä hyvästä, että valtion maksaman asumistuen kokonaismäärä pienenee sitä mukaa kun valtio pystyy tarjoamaan ihmisille asunnon asumistuen sijaan.


Entä ne tuen tarvitsijat, jotka eivät pysty maksamaan edes alhaista vuokraa?

Perustoimeentulotuen määrä – kutsuttiinpa sitä tällä nimellä tai perustuloksi tai jollain muulla nimellä – on asetettava sellaiselle tasolle, että siitä riittää maksettavaksi se alhainen vuokra, joka valtion vuokra-asunnossa asumisesta peritään.


Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta luovuttava

Valtion tehtävänä ei ole tukea yksityisiä pankkeja eikä asuntosijoittajia. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudesta on luovuttava. Jos ihmisellä ei ole varaa omistaa asuntoa ilman valtion tukea, asukoon vuokralla – vaikka edullisessa valtion vuokra-asunnossa. Asuminen on ihmisoikeus mutta asunnon omistaminen ei.

Alkuun